Tunnen erään miehen. Hän on rationaalinen, hieman totinen ja minua kuusi vuotta vanhempi. Hän toipuu kivuliaasta suhteesta, hän kertoo minulle kaiken. Hän on ystävällinen, hän koittaa pienin elein osoittaa kiinnostustaan. Hän pitää vaatimattomuudestani. Ainakin luulen niin.
Välissämme on kuusi vuotta ikäeroa ja miltei 200 kilometriä välimatkaa. Välissämme on rohkeuteni puute, hänen kipunsa. Pelkään häntä, en tiedä miksi. Pelkään ja niin kovasti ihailen. Muutun järjettömäksi hänen ympärillään, kaikki järkeni katoaa. Häkellyn, takeltelen sanoissani. Pyytelen anteeksi. Hän nauraa ja antaa anteeksi aina uudestaan ja uudestaan.
2 kommenttia:
Kuulostaapa ihanalta :)
Mutta tuntuu hirveältä :D
Lähetä kommentti