Koulu alkaa huomenna. Se tarkoittaa sitä, ettei minulla ole aikaa syödä. Huomenna toivon, että edes joku huomaa laihtumiseni, sillä olen hoikempi kuin koulun loppuessa. Ainakin toivon niin. Eilen söin konvehteja, sitä edellisenä päivänä sipsejä. Sitä edellisenä jäätelöä, karkkia ja keksejä. Ahmin järkyttäviä määriä ruokaa, mutta tänään sain vihdoin ja viimein lopetettua ahmimiseni.
Tänään en ole syönyt mitään, kaksi purukumia. Nälkä on vähän, mutta se on vain hyvästä. Näläntunne on aina hyväksi. Huomenna vatsan pitää olla edes vähän litteämpi, koska menen kouluun ja siellä joudun arvostelevien silmien alle. Oloni on kuitenkin suhteellisen itsevarma jostain kumman syystä, en oikeasti tiedä miksi.
Koulu ja oma hevonen takaavat, ettei minulle oikeasti jää aikaan kotona istumiseen ja syömiseen. Olen siitä hyvin iloinen, sillä sen takia juuri laihduinkin 30 kiloa. Toivottavasti onnistun nytkin, tavoitteenani on olla syömättä joka toinen päivä, joka toisena päivänä taas saan syödä. En tiedä onnistunko.
Puhuin hänen kanssaan viimeksi edellispäivänä. Hän kertoi entisestä tyttöystävästään, kuunteli murheitani ja sitten poistui sanomatta mitään. Sen jälkeen hän ei ole puhunut mitään. Oksettaa, mahaa kaivertaa. En uskalla sanoa hänelle mitään.
4 kommenttia:
Mistä ihmeestä sun blogia voi lukea?
En ymmärrä niitä bloggaajia, jotka ei pidä minkäänlaista lukijalistaa esillä, huoh.
Mitä sulle kuuluu? ♥ Et oo postannut pitkään aikaan :-(
^^ Aloin myös ihmettelemään kun et ole postannut pitkään aikaan. :o
Lähetä kommentti